ZNKR seitei jodo

Japanin Kendoliiton alaisuudessa harjoiteltava nykyaikainen budolaji jodo perustuu vanhan japanilaisen taistelukoulukunnan, Shindo Muso ryu´n, jo-opetukseen. Tässä mielessä jodo poikkeaa ZNKR iaidosta, joka on kehitetty useamman iai-koulukunnan pohjalta. Shindo Muso ryu´n historian voidaan sanoa olevan Seitei jodo´n historia.

1600-luvun alkupuolella Muso Gonnosuke Katsukichi-niminen samurai hävisi ottelussa legendaariselle miekkamiehelle Miyamoto Musashille. Gonnosuke käytti aseenaan bo'ta, miehenmittaista sauvaa ja Musashi kahta miekkaa. Tappionsa jälkeen Gonnosuke vetäytyi mietiskelemään temppeliin Homan vuorelle Kyushulla, jossa hänen kerrotaan saaneen jumalaisen näyn. Näyn innoittamana hän lyhensi ja ohensi bo'ta kehittäen näin jo'n.

Jo merkitsee yksinkertaisesti keppiä. Materiaalina käytetään yleensä tammea. Useimmissa koulukunnissa jo’n pituus määräytyy käyttäjänsä mukaan, mutta nykyään sen mitoiksi on vakiintunut 127,6 cm pituus ja 2,42 cm paksuus. Alkujaan Muso Gonnosuke loi kepille viisi tekniikkaa. Vuosien myötä tekniikoita on kehitetty lisää ja näiden perustalle syntyi Shindo Muso ryu jojutsu, kepin taito.

Shindo Muso ryu’n perimätiedon mukaan Muso Gonnosuke etsi Musashin uudelleen käsiinsä ja tällä kertaa päihitti voittamattomana pidetyn miekkamestarin. Gonnosuke siirtyi sittemmin Fukuokaan, daimyo Kuroda Nagamasan palvelukseen ja hänen kehittämänsä jojutsu eli Kuroda-klaanin yksityisenä taistelumuotona aina 1930-luvulle asti.

Shimizu Takaji (1876-1978) oli kotoisin Kuroda-klaanin muinaisilta mailta Fukuokasta. Hän oli Shindo Muso ryun 25. päämestari. 1920-30-lukujen vaihteessa Japanin poliisivoimat kiinnostuivat jo-tekniikoiden soveltamisesta pampputekniikoiksi. Monet jo-tekniikat ovatkin hallinta- ja pidätystekniikoita. Shimizun yhteistyö korkea-arvoisten kendo-opettajien kanssa alkoi noihin aikoihin. Vuonna 1940 hän muutti koulukunnan nimessä jojutsun jodoksi, kepin tieksi.

Sodan jälkeisen miehityshallinnon taistelutaitoja koskeva kielto ei ulottunut poliisien harjoittelemaan jodoon ja monet kendo-opettajat harjoittelivat jo’lla noina vuosina. 1960-luvulla Shimizu laati 12 kataa ja niihin valmistavat yksilö- ja pariharjoitukset sisältävän ohjelman Zen Nihon Kendo Renmei’lle eli Japanin Kendoliitolle. ZNKR jodo hyväksyttiin liiton lajivalikoimaan 1969 ja esiteltiin yleisölle samassa näytöksessä kuin ZNKR iaido.

ZNKR seitei jodon harjoittelemisesta

Jodoa harjoitellaan Shimizu Takajin kehittämien perustekniikkaharjoitusten avulla. Perustekniikkaharjoitukset eli kihon jakaantuu 12 yksilöharjoitukseen (Tandoku dosa) ja 12 parin kanssa tehtävää harjoitukseen (Sotai dosa). Pariharjoituksissa shidachi, tai oikeastaan shijo (tekevä keppi) käyttää jo’ta ja uchidachi (iskevä miekka) bokkenia eli puumiekkaa. Tekniikoiden hallitseminen valmistaa jodokaa pareittain tehtäviin 12:een seitei kataan (vakioituihin liikesarjoihin). Katat ovat jodossa voimakkaita ja monivaiheisia.

Jodossa ei käytetä suojuksia eikä siinä ole vapaaottelua kuten kendossa. Jodon harjoittelussa on tärkeää liikkeitten tarkka kontrolli ja hallittu kontakti. Jo’n taisteluetäisyys on miekkaa pitempi ja joustavampi. Etäisyyttä ja lyöntipäätä voidaan vaihdella nopeasti ja monipuolisesti. Kepin molempia päitä voidaan käyttää sekä pistämiseen että iskemiseen. Jo’ta käytetään myös kilpenä ja vastustajan sitomiseen. Jodon harjoittelu ei vaadi suurta taloudellista panosta ja se sopii kaiken ikäisille taistelutaidoista kiinnostuneille. Suomen kendoseurojen keskusliitto hyväksyi jodon lajivalikoimaansa syksyllä 2002.

Lähde ja lisätietoja: Finnish Kendo Assosication