Ashihara-karaten juuret ovat Kyokushin-karatessa, jota Hideyuki Ashihara (1945-1995) harjoitteli Masutatsu Oyaman salilla Tokiossa. Nuori Hideyuki aloitti karaten treenauksen viidentoista vanhana ja jo kahden ja puolen vuoden päästä hän saavutti mustan vyön tason. Vuonna 1966 hän oli jo yksi Kyokushin-päämajan opettajista ja samalla Kyokushin-karaten kovimpia vapaaottelijoita. Hideyuki Ashihara saavutti niin paljon mainetta Japanissa, että hänestä tehtiin siellä jopa oma sarjakuvalehti.

Oma tyyli

Vuonna 1979 Hideyuki Ashihara erosi IKO:sta (International Kyokushin Organization) perustaen oman liittonsa NIKO:n (New International Karate Organization). Hän ryhtyi hiomaan edelleen vuosien varrella kehittämäänsä sabakia: liikkumista hyökkäyksen alta itselle edulliseen suuntaan. Jos vastatusten olevia ottelijoita katsotaan ylhäältä, tämä merkitsee ilmansuunnissa koillista, kaakkoa, lounasta ja luodetta. Kuvio on lainattu Ashihara-symboliin.

Hideyuki Ashihara ryhtyi kutsumaan tyyliään nimellä Fighting Karate. Hän suosi tekniikoita, joista oli ollut hänelle otteluissa käytännön hyötyä, kuten voimakkaita alapotkuja ja polvien sekä kyynerpäiden käyttöä. Ashiharalle tyypillisesti harjoiteltavien tekniikoiden määrä pidetään harjoituksissa pienenä, vaikka tyylin perusta, sen perustekniikka on samankaltaista ja yhtä monenkirjavaa kuin vanhassa Kyokushin-karatessa.

Käytännönläheiset katat

Ashihara jätti tyylistään perinteiset karate-katat ja kehitti niiden sijalle omat katansa, jotka tehdään parin kanssa. Niissä käytetään hyökkäys torjunta vastaisku periaatetta. Näin kata opettaa myös etäisyyden (ma-ai) hallintaa. Viimeiseksi seuraa aina voimakas todome, eli lopetustekniikka. Ashihara-katoja on 27 ja ne jakautuvat kuuteen luokkaan (alkeis-, perus-, kaato-, sparraus-, taistelu- ja itsepuolustuskata). Ashihara-katojen bunkai, eli kata-liikkeiden käytännön merkitys onkin kristallinkirkas.

Katojen hyökkäykset, torjunnat ja kaadot ovat tekniikoita, jotka ovat osoittaneet tehonsa vapaaotteluissa. Torjunnat ovat lähinnä soto-, jodan- ja mawashi-ukeja sekä gedan barai torjuntoja. Lyönnit junzukeja, gyakuzukeja, koukkuja ja kyynerpäälyöntejä. Potkut mae-, mawashi-, hiza- ja ushirogereja sekä sokutoja. Kaatoja on käytössä kaksi: uranage sekä makikomi nage. Näin Ashiharan kata opettaa ottelua ja päinvastoin.

Erikoisuutena voidaan mainita katkaisupotkut (jiguashi-geri) potkaisevan vastustajan tukijalkaan ja pysäytyspotkut (ashidome), joilla horjutetaan vastustajaa tämän ollessa suorittamassa tekniikkaa. Esimerkkinä maegerimainen töytäisy etujalan päkiällä vastustajan tukijalan reiteen tai alavatsaan tämän potkaistessa kiertopotkua. Tätä horjutusta seuraa aina oma tekniikka.

Ashihara-karaten periaatteita

1. Hyökkää puolustautuessasi ja päinvastoin.
2. Kätesi voivat liikkua kuin höyhen, mutta toimia kuin vasara. Puolustaudu pehmeästi, hyökkää terävästi.
3. Liiku kevyesti päkiöillä ja muista: kovakaan hyökkäys ei satu, jos se ei osu.
4. Älä lähesty vastustajaa suoraan edestä.
5. Pyri rikkomaan vastustajan tasapaino.
6. Dominoi taistelua, älä antaudu toisen vietäväksi.
7. Valitse lähiottelu, keskietäisyydellä olet heikommillasi.
8.Lähietäisyydellä aseesi ovat polvet ja kyynerpäät.
9. Potki molemmilla jaloilla. Askel on valmistautuminen seuraavaan potkutekniikkaan.
10. Kehosi toimii kuin jousi.

Kivikova vyökoe

Ashihara-karaten otteluasento on samankaltainen kuin nyrkkeilyssä: ottelija on etukenossa hartianlevyisessa asennossa, hänellä on polvet koukussa ja kädet auki. Näin tarttuminen on helpompaa ja käsivarret pysyvät rennompina. Tekniikoiden voima syntyykin rentoudesta ja yleensä pehmeää torjuntaa seuraa kova jatkotekniikka. Harjoituksissa käytetään usein potkutyynyjä.

Ashihara-karate on erityisen tehokasta lyönti- ja tarttumisetäisyydeltä ja se on tarttumisineen myös vastustajan hallintaan soveltuva tyyli (vrt. poliisityö). Vapaaottelut ovat tärkeä osa Ashihara-tyyliä. Niinpä vyökokeisiinkin kuuluu osana otteleminen useampaa vastustajaa vastaan. Ensimmäisessä mustan vyön kokeessa hyökkääjiä on 30 kappaletta puolentoista minuutin erin tauotta ja alapotkuin, joten koe on raskas sekä henkisesti että fyysisesti. Käveleminen vyökokeen jälkeen on yleensä hidasta, mutta hankalaa...

Vöiden järjestys Ashiharassa ennen mustaa on: valkoinen, sininen, keltainen, vihreä ja ruskea. Lisäksi kussakin näistä vöistä on kaksi vaihetta, jotka ilmaistaan vyössä olevin raidoin.

Nuorempi Ashihara

Kancho Hideyuki Ashiharan jälkeen tyylin koulukunnan johto siirtyi hänen pojalleen Hidenori Ashiharalle, joka on vieraillut muutamaan otteeseen Tanskan jokakeväisessä knockdown-turnauksessa (Sabaki Challenge Spirit). Tanskan turnauksen säännöt muistuttavat Kyokushin-karaten knockdown-sääntöjä, eli ei suoria lyöntejä päähän, mutta potkut päähän (myös polvilla) ovat sallittuja samoin kuin alapotkut. Myös kaadot sallitaan, mikäli kaato alkaa heti tarttumisesta.

Ristiinharjoittelua

Suomen Ashihara sai alkukipinänsä 80-luvulla Helsingin Karateklubin harjoituksissa. Hontai Yoshin ryun jujutsu-opettajat kävivät oman lajinsa ohella karateharjoituksissa, samoin kuin klubin Wadoryu-opettajat jujutsuharjoituksissa. Muutamia vuosia myöhemmin, syksyllä 1999 huomasimme kenpoa, bojutsua, iaijutsua ja jujutsua vuosia harjoitelleen Sallisen Samin kanssa olevamme ikäänkuin ronineja, isännättömiä samuraita. Itse olin ehtinyt harjoitellut puolta tusinaa karatekoulukuntaa ja Ashihara-karate vaikutti vertailussa poikkeuksellisen selkeältä ja toimivalta tyyliltä.

Internet kieli lähimmän Ashihara-karaten opettajan löytyvän Uppsalasta Ruotsista. Miehen nimi oli Jörgen Luttu (3.dan). Puhelun ja tervetulotoivotuksen jälkeen pakkasimme gi't laukkuihin ja nousimme laivaan. Ensimmäisellä tutustumismatkalla saimme Samin kanssa kourintuntuvasti tuta tyylin tehokkuuden. Tämän jälkeen sensei Luttu on käynyt usean otteeseen Suomessa ja suomalaiset harjoittelijat Uppsalassa, Ruotsissa.

Kancho Hidenori Ashihara myönsi keväällä 2002 Tanskan knockdown-turnauksen yhteydessä Sami Salliselle Ashiharan Suomen branchin päällikkyyden, joskin seura toimii toistaiseksi Ruotsin branchin alaisuudessa.

Suomalainen seura

Suomessa Ashihara-karatea harjoitellaan vain yhdessä seurassa, joka pitää harjoituksiaan Budoseura Nishin salilla Helsingin Pitäjämäessä. Harjoittelijoita on tällä hetkellä nelisenkymmentä. Suomalaiset Ashihara-karatekat ovat saaneet opettajaksi leireilleen lukuisien ruotsalaisten opettajien lisäksi myös Tanskassa asuvan Shihan Takumi Higashidanin (4.dan), joka saapuu myös opettamaan seuraavalle kesäleirillemme.

Tällä hetkellä Ashihara-karate on kolmen suosituimman karatetyylin joukossa Japanissa. Suosituin tyyli on tällä hetkellä Kyokushinkai. Japanin lisäksi Ashihara-karate on kotiutunut hyvin Tanskaan ja Venäjälle, ja näistä maista tulevatkin tämän hetken parhaat Ashihara-vapaaottelijat.

Suomalaisetkin ovat näyttäneet kyntensä Ashiharan kilpatatameilla. Sami Sallinen saavutti hopeasijan helmikuussa Luulajassa järjestetyssä Ashihara Norrland Openissa.

Lähde ja lisätietoja: Suomen Karateliitto