Shorin-ryu on Okinawan karaten tyylisuunnista vanhin, ja se on ollut perustana useille myöhemmin syntyneille tyyleille. Tässä artikkelissa esiteltävä koulukunta, Seibukan, kuuluu Okinawan shorin-ryu tyyliin ja niillä kanjeilla, joilla Seibukan koulu kirjoittaa tyylinsä nimen on myös kaksi muuta lausuntatapaa: sukunaihayashi ja shobayashi. Näistä lausuntatavoista varsinkin ensimmäinen on ollut Seibukan-koulussa käytössä yleisesti, koska sillä viitataan suurmestari Kyan Chotokun karateen. Nimenä "Seibukan" merkitsee "pyhän taistelutaidon koulua", ja opetuksen tuloksena oppilaan tulisi kehittyä myös henkisesti vahvaksi.

Shorin-ryu Seibukanin tekniikka ja kata.

Seibukan Shorin-ryu on tyyli, jossa sanonta "kata on karate, karate on kata" toteutuu kirjaimellisesti. Kata on Seibukan karaten keskus, jonka ympärille kaikki oheisharjoitukset on luotu, mikä ajattelutapa ei ole vieras muillekaan okinawalaisille tyyleille. Seibukanissa keskeisinä katoina toimivat suurmestari Kyanilta periytyvät katat sekä Shimabukuro Zenryon itsensä kehittämä Wanchin-kata. Katojen ja niiden sovelluksien harjoittelu on hyvin moniulotteista, ja niiden kautta uutteran harjoittelijan on mahdollista löytää tie tehokkaaseen itsepuolustukseen. Katan muodon harjoittelun ohella tärkein harjoitus on katan tekniikoiden analysoiminen parin kanssa eli bunkai- harjoittelu, mikä tarkoittaa katan osien muuttamista paritekniikoiksi. Kuten pelkkä uintiliikkeiden toistaminen kuivalla maalla ei riitä uimataidon oppimiseen, ei myöskään katan tarjoamaa itsepuolustusta ole mahdollista oppia ilman kata-perustaista pariharjoittelua. Pariharjoitteluakin on jatkettava, kunnes automaatiotaso on saavutettu, jolloin tieto on muuttunut taidoksi. On hämmästyttävää, miten joskus yksinkertaiselta vaikuttava katan tekniikka muuttuu tehokkaaksi itsepuolustustekniikaksi. Katan sovellutuksien opettamisessa okinawalaiset ovat yleensä olleet valitettavan valikoivia sekä sen suhteen, kenelle niitä opetetaan että myös siinä, mitä niistä opetetaan. Ilmeisesti pääosin tästä syystä monissa moderneissa tyylisuunnissa katan pariharjoittelu on jäänyt vaillinaiseksi, eikä sitä juurikaan painoteta harjoittelussa. Jamal Measara painottaakin aina sitä näkökohtaa, että jos karaten kata-opetus unohtaa sen alkuperäisen taistelulajiperinteensä, ei tällaisen tyylin tai koulukunnan kohdalla voida enää puhua siitä samasta taistelutaidosta, joka vuosisatojen kuluessa Okinawalla kehittyi.

Kihon Renshu, Zenshin Kotai ja Ippon Kumite tukevat katan oppimista hyvin monitahoisesti. Kihon Renshu on sarja, joka suoritetaan kokonaan paikaltaan ottamatta askelia, ja Zenshin Kotai on nimensä mukaisesti liikkumalla eteen ja taaksepäin, ja niiden tekniikat ovat suurelta osiltaan otteita eri katoista. Ippon kumite kuvastaa erittäin hyvin Kyan-sensein korostamaa ajatusta väistämisestä sivulle tai liikumisesta suoraan eteenpäin kohti vastustajan hyökkäystä. Seibukan harjoitteluun kuuluvat myös perinteiset okinawalaiset vartalon vahvistamisharjoitukset, Kotekitai ja Junan Taiso. Seibukanin normaalilyönti, joka tehdään nyrkin 3/4 kierrolla, on Kyan-sensein perintöä. Se on erittäin tehokas varsinkin lähietäisyydellä iskettäessä vartalon eri kyusho-pisteisiin. Perustekniikan voimantuotossa tyylin tavaramerkkinä toimii kääntö shikodachista zenkutsudachiin, mikä suoritetaan aina päkiän varassa. Okinawalaisen karaten erinomaisena tuntijana Jamal Measara toteaakin, että aina kun törmäät karaten harjoittelijaan, joka käyttää shikodachi-zenkutsudachi -vaihtoa voimantuotossa, voit olla varma, että hänen opettajillaan tai näiden opettajilla on ollut jotain tekemistä Shimabukuro Zenryon karaten kanssa.