HISTORIAA
Rautaisia miekkoja on valmistettu Japanissa ainakin 300-luvulta jKr lähtien, ja jonkinlainen miekkailutaito on ilmeisesti yhtä vanha. Varhaisina aikoina miekkaa kannettiin vyösta ripustettuna teroitettu puoli alaspäin, ja tällaisesta miekasta käytetään nimeä tachi. Katana on tachia yleensä hieman lyhyempi miekka, jota kannatetaan vyöhön pistettynä teroitettu puoli ylöspäin; katana alkoi yleistyä 1300-luvulta lähtien ja syrjäytti vähitellen tachin lähes kokonaan. Katana sopii paremmin jalkamiehelle ja se voidaan kantotapansa takia vetää nopeasti ja tehokkaasti esiin siten, etta veto sinansa muodostaa ensimmäisen lyönnin. Miekan nopeaa vetämistä tiedetään harjoitetun systemaattisesti miekkailun erillisenä osa-alueena jo 1500-luvun alkupuolella. Tästä taidosta käytetään nimeä iaijutsu (muiden nimien ohella) ja sen tarkoitus oli puhtaasti käytannöllinen: surmata vastustaja mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.
IAIJUTSUN HARJOITTELU
Iaijutsua harjoitellaan käyttäen aitoa japanilaista miekkaa (katana), teroittamatonta harjoitusmiekkaa (iaito) tai puumiekkaa (bokken). Lajia voi harrastaa kuka tahansa iästä, sukupuolesta ja fyysisesta kunnosta riippumatta. Ylivoimaisesti suurin osa harjoittelusta on yksin miekalla tehtäviä puolustuksellisia liikesarjoja yhta tai useampaa kuviteltua hyökkääjää vastaan; näitä liikkeitä on vuosisatojen varrella kehitetty mitä erilaisimpia tilanteita varten. Edistyneemmat harjoittelijat voivat harjoitella myos pareittain tehtäviä liikesarjoja ja erilaisia lyöntejä esimerkiksi olkinippuja katkomalla (Tameshigiri). Jokaisella liikkeella on yksityiskohtaisesti määrätty oikea muotonsa, joka pyritään loputtomalla harjoittelulla saavuttamaan. Harjoittelu ei kuitenkaan ole tyhjän muodon jäljittelyä, vaan harjoittelijan tulee olla täysin keskittynyt liikkeen sisältöön siten, että han voi itse asiassa nähdä kuvitellun vastustajansa. Tavoitteena on ponnistukseton mutta täydellisen kehittynyt tässä-ja-nyt mielentila, jolloin harjoittelija on täysin tietoinen itsestään ja ymparistöstään (zanshin).
Lähde ja lisätietoja: Bujutsu Dojo