Taura Muso ryu on vanhaan japanilaiseen perinteeseen nojautuva traditio. Se sisältää aseettomia ja aseellisia tekniikoita, taktiikkaa, kulttuuritietoa jne.

Minamoto Yoritomon voitettua Taira-suku 1185, hänestä tuli shogun 1192. Voittonsa jälkeen hän jakoi uskollisille vasalleilleen maata läänityksiksi. Koremune Tadahisa sai Etelä-Japanista Kyushun saarelta Satsuman läänin, jossa hän otti käyttöön sukunimen Shimazu ( => Shimazun daimyo, "lordi"). Shimazun alaisiin sotureihin tuli kuulumaan mm. Ikubon suku (tähän aikaan vielä Inouen suku, suku haarautui vasta myöhemmin kahtia, Inouen ja Ikubon sukuhaaroihin). Feodaaliaikana tälläisessä samuraiyhteisössä kullakin soturilla oli tarkkaan määritelty asema ja työtehtävät. Ikubon suku erikoistui 1600-luvun jälkeen rajavartiointiin.

Shogunin määräyksestä Japani suljettiin ulkomaailmalta 1630-luvun lopulla. Vain Nagasakin satamassa oli hollantilaisilla ja kiinalaisilla laivoilla oikeus suorittaa kaupankäyntiä tarkoin valvottuna. Tästä poiketen Satsuman alueella harjoitettiin edelleen ulkomaankauppaa ja sen salaamiseksi luotiin rajavartiontisysteemi, jotta tieto ei pääsisi leviämään.

Lajin historiasta

Taura Muso ryu jojutsun perustaja oli Inoue Hachirouemon (shodai toryo eli ensimmäinen päämies) 1700-luvun alussa ja sieltä tulee jatkuva linja tämän perhetradition päämiehiä tälle vuosisadalle asti. Viimeisenä on Motomu Ikubo, 16. päämies. Ennen jojutsun käyttöönottoa suvun taistelutaidot olivat keskittyneet pääasiassa yarin ja miekan käyttöön.

Aikaisemmin (1600-1800 -luvuilla) traditio on sisältänyt mm. jujutsu (aseeton taistelu), bojutsu (n. 182 cm sauva), jojutsu (n. 120-150 cm keppi), ninjutsu (vakooja), shurikenjutsu (heittoveitsien käyttö), hobakujutsu (narulla sitomisen taito), tojutsu (miekkataito, eri tyyppiset miekat), kamajutsu (sirppitaito), takeshikomijutsu (bambukeppi, johon kiinnitetty naru), jousiammunta, ratsastus, uinti, sotilastaktiikka, myrkkyjen käyttö, sojutsu ("keihään" käyttö), puhallusputki, jne. Eli se oli ns. sogo bujutsu, kaiken kattava taistelukoulu. Tradition nykyinen päämies harjoitteli isoisänsä johdolla Tanouran alueella. Myöhemmin hänen perheensä muutti Kagoshiman kaupunkiin, jossa hän aloitti karaten harjoittelun. Ensin tyylisuuntana ollen Shorin ryu, sitten Shotokan ja viimein Shorinji ryu vuodesta 1961. Ikubo-sensei joutui työn takia (armeijan upseeri) siirtymään Hokkaidolle Sapporon kaupunkiin, jossa hän asuu yhä edelleen. Täällä hän jatkoi Shorinji ryun harjoittelua ja on nykyisin yksi tyylisuunnan korkeimmista opettajista (hanshi 8. dan).

Eläkkeelle päästyään hän tahtoi elvyttää Muso ryun harjoittelun ja ryhtyi opettamaan sitä, jotta se ei vaipuisi unholaan. Hän on uudistanut koulukuntaa ja muotoillut sen kokonaan uudelleen. Hänen isoisänsä (Ikubo Otojiro), joka oli siis tyylin 15. päämies, ei ehtinyt opettaa hänelle koko traditiota. Tästä syystä hän joutui muotoilemaan sen uusiksi. Samalla osa taidoista katosi kokonaan. Ikubo-sensei nimesi lajin myös uudelleen, nimeksi tuli nyt Taura Muso ryu. Tänä päivänä se koostuu pääasiassa jojutsusta, jujutsusta sekä tohosta. Lisäksi on shikomidake (takeshikomijutsu), kamajutsu, hobakujutsu, kyujutsu, kote- ja suneshurikenjutsu sekä bo- ja sojutsu. Hän teki niihin myös modernin kyu-dan arvoasteikon vanhan menkyo-asteikon rinnalle.Tällä hetkellä lajia voi harjoitella Japanissa (Hokkaidolla), Italiassa, Latviassa, Suomessa ja Virossa.

Laji Suomessa

Suomessa säännöllinen harjoittelu alkoi vuonna 1994. Ensinmäisen kerran lajia on opetettu Suomessa Ikubo-sensein toimesta karaten kesäleirillä 1992. Tällä hetkellä Suomessa perinteistä Taura Muso ryu opetusta saa vain muutamalla paikkakunnalla, mm. Helsingissä (Budoviikingit) ja Siilinjärvellä (Koubukan). Perinteisesti Japanissa traditionaalisen koulukunnan oppeja ja salaisuuksia ei opeteta ulkopuolisille, vain tyylisuunnan jäsenille. Näin myös Taura Muso ryussa. Suomessa lajissa voi käydä peruskurssi-tekniikat läpi ennen liittymistä tyyliin. Täten voi "maistella" haluaako liittyä ja aloittaa harjoittelun vai ei. Samoin myös lajin opettaminen on luvanvaraista. Opetusoikeudet myöntää kulloinenkin tradition päämies (tällä hetkellä siis Ikubo-sensei) ja Suomessa on tällä hetkellä (kesä 2008) vain neljällä henkilöllä (Jukka Helminen, Helsinki, Ilkka Laari, Siilinjärvi, Jani Laakkonen, Helsinki ja Paula Kosunen, Rauma) kirjallinen opetustodistus, joka oikeuttaa opettamaan lajia.

Lähde ja lisätietoja: Yoshinkai ry