Shaolinquan, yksi perinteisen wushun parhaiten tunnetuista tyyleistä, on saanut nimensä Shaolinin luostarilta, joka näytteli tärkeää roolia kiinalaisten taistelulajien kehityksessä. Luostari - joka kansanomaisemmin tunnetaan nimellä "Shaolinin Temppeli" - sijaitsee Henanin provinssissa 13 kilometrin päässä Dengfengin kaupungista. Nimensä se on saanut sijainnistaan Songshan-vuoren Shaoshi-huipun pohjoisrinteiden metsissä ("metsä" on kiinaksi "lin"). Keisari Xiaowen rakennutti temppelin vuonna 495 asunnoksi eräälle vuorten luolissa asuvalle munkille. 1500-vuotisen historiansa aikana luostari on kohdannut hyviä ja huonoja aikoja, se on poltettu ja uudelleen rakennettu lukemattomia kertoja. Suurimmillaan se oli 600-luvulla, jolloin sen 5000 salissa majaili 1800 munkkia.
Kerrotaan, että Intialainen munkki Bodhidharma, jota kiinalaiset kutsuivat nimellä Damo, saapui temppeliin 600-luvun vaihteessa, ja opetti munkeille erilaisia ulkoisia harjoituksia, jotta nämä pysyisivät hereillä meditoidessaan. Tästä sai legendan mukaan alkunsa Shaolinin wushu, mutta historiallisia todisteita tälle ei ole, päinvastoin. Monet asiakirjat osoittavat, että shaolinin seudulla munkit harjoittivat taistelutaitojaan jo ennen Shaolinin luostarin rakentamista, ja wushu ylipäätään oli saanut alkunsa vähintään tuhat vuotta aikaisemmin. Shaolinin merkitys kiinalaisille taistelulajeille on kuitenkin kiistaton. Jo 600-luvun alussa tieto Shaolinin munkkien uskomattomista taistelutaidoista oli levinnyt laajalle, ja lukemattomat ovat ne näihinkin päiviin säästyneet dokumentit, joissa munkkien teoista kerrotaan. Jopa keisarit vuosisadoista toiseen hyödynsivät soturimunkkien taitoja mm. sodissa Japanilaisia vastaan.
Shaolinquan oli erityisen kuuluisa sauvatekniikoistaan, vaikka luostarissa harjoiteltiinkin kaikilla perinteisillä 18 aseella lukemattomien muiden, erikoisempien aseiden lisäksi. Lisäksi Shaolinissa harjoiteltiin monia muita sekä kovia että pehmeitä tekniikoita, meditaatiota sekä tietysti buddhalaista qiqongia. Shaolinquan onkin jättänyt jälkensä suurimpaan osaan wushua, erityisesti changquaniin, ja moni wushutyyli polveutuukin suoraan Shaolinista, mm. eteläisiin tyyleihin luettavat Wing Chun, Hung Gar ja Choy Lee Fut. Myös esimerkiksi monet eläintyylit, kuten rukoilijasirkkatyyli ja käärmetyyli ovat saaneeta alkunsa Shaolinin luostarista. Myös wushun sisäisten tyylien eli taijiquanin, baguazhangin sekä xingyiquanin ulkoiset liikkeet ovat peräisin Shaolinista.
Vaikka shaolinquan luetaankin kuuluvaksi wushun pohjoisiin tyyleihin eli changquaniin, ovat sen tekniikat hyvin selvästi erotettavissa omaksi kokonaisuudekseen; shaolinquanissa yhdistyvät changquanin liikkuvuus ja hyppypotkut nanquanin voimaan. Shaolinquanin tekniikat ovat nopeita: kuten Shaolinissa sanotaan, "Liikkeet ovat kuin tuuli, ja yhtä ketteriä kuin apinoilla." Ne ovat kovia: vahvoja, mutta eivät jäykkiä tai kankeita. Ne ovat yksinkertaisia: "Nyrkki iskee suoraa linjaa, suoraan kohteeseensa." Lisäksi tekniikat ovat liikkuvia: "Elegantti kuin kissa, raivokas kuin tiikeri, liikkuu kuin lohikäärme ja seisoo tiukassa kuin naula."
- Tapio Raevaara -
Lähde ja lisätietoja: Suomen Wushu Kung Fu Seura
Katso myös: Wushu/Kung-Fu - Yleiskuvaus